14. luukku

Tarina jäniksestä

Kerran kauniina kevätpäivänä nuori jänis nimeltä Hilla lähti tutkimaan metsää lähellä kotiaan. Aurinko paistoi lempeästi ja linnut lauloivat iloisesti oksilla. Hilla hyppi kepeästi pitkin polkuja, kunnes kuuli suorastaan uskomattoman ihanaa ja kaunista laulua, joka tuli syvemmältä metsästä.

Jänis seurasi laulua, kunnes saapui aukealle, jossa seisoi kaunis laululintu. Linnun sulat hohtivat eri väreissä auringonpaisteessa, ja sen laulu tuntui täyttävän koko metsän lumoavalla sävelellään. Hilla pysähtyi kuuntelemaan, unohtaen hetkeksi kaiken ympärillään.

Laululintu huomasi Hillan ja kutsui hänet luokseen. "Tule, ystävä, liity seuraani", lintu lausui heleällä äänellään. Hilla liittyi laululinnun viereen, ja yhdessä he tanssivat keveästi aukealla. Linnun laulu oli kuin taikaa, ja se täytti Hillan sydämen ilolla.

Päivä kului, ja kun aurinko alkoi laskea, laululintu päätti lopettaa esityksensä. Hilla kiitti lintua kauniista hetkestä ja kertoi olevansa onnekas löytäessään tämän piilopaikan. Lintu loihti Hillalle pienen laulun kiitokseksi ja kehotti jänistä palaamaan milloin tahansa.

Hilla palasi kotiin täynnä iloa ja kiitollisuutta. Jatkossa hän palasi usein metsään kuuntelemaan laululinnun kaunista laulua, joka toi aina mukanaan rauhaa ja iloa hänen sydämeensä.

Mikä lintu metsässä lauloi?